maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ystäväkirja bloggaajan versiona


Blogeissa on kiertänyt useampia kivoja haasteita viime aikoina. Vaikka itse en yleensä kovin monia blogihaasteita innostu toteuttamaan, nyt täytyy myöntää, että on tehnyt mieli tarttua aika moneenkin. Haasteet tuovat kivaa vaihtelua perinteisiin kauneuspostauksiin. Viimeksi toteuttamani Kauneushaaste oli kyllä kosmetiikkaan keskittyvä, mutta paljasti kuitenkin joitain uusia juttuja minusta. Lisäksi pyrin blogissani ripottelemaan sinne tänne myös henkilökohtaisempia elämänmakuisia postauksia, joista viimeisin käsitteli arvokasta arkea. Nyt kuitenkin hyppään blogeissa kiertäneen ystäväkirjan kysymyksiin! 
Ensimmäinen Ystäväni-kirja vuodelta 1994


Nimeni on
... Mia.

Jotkut kutsuvat minua... Miiuskaksi tai Miiuliksi. Pienenä minua kutsuttiin aina Iiaksi ja isäni kutsui minua Tilliksi. Älkää kysykö miksi, sillä en itsekään tiedä. Nimi ei kuitenkaan liity siihen, että olisin ollut erityisen innokas kyseisen mausteen ystävä, haha.

Olen syntynyt... Seinäjoella. En silti puhu rempseää Pohjanmaan murretta, sillä vartuin Vaasassa. Siellä kuulee enemmänkin ruotsia, joka on melkeinpä pakollinen osata, jos haluaa saada siinä kaupungissa töitä. Isäni suku on onneksi ruotsinkielinen ja vaikka isä ei koskaan kotona puhunutkaan meille ruotsia, aloin itse puhumaan isäni vanhempien eli Fammon ja Faffan kanssa ruotsia jo ihan pikkutyttönä, kun opettelin sanoja yksitellen. Niinpä puhun sujuvasti myös ruotsia, vaikka kieltä ei enää tarpeeksi usein tulekaan käytettyä.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee... opettaja. Se oli unelma-ammattini. Pidin itse asiassa pikkusiskoilleni ja -veljilleni leikkimielisesti koulua myös kotona. Olin ostanut suomalaisesta kirjakaupasta sitä varten sellaisen kaksivärisen kynän, jonka toisessa päässä oli sininen ja toisessa punainen väri. Sellaisella opettajat korjasivat aina kokeita ja minä rakastin sitä, kun sain korjata siskoilleni ja veljilleni tekemiäni kokeita. Mutta siskoni ja veljeni eivät kyllä oikein tykänneet siitä, että isosisko "pakotti" heidät omaan kouluunsa vielä kerho- tai esikoulupäivän jälkeen.

Mutta minusta tulikin... yrittäjä. Välillä tämä työ on vaatinut 24/7-panostusta, mutta rakastan silti sitä mitä teen. Ehkä avaudun työstäni jossain kohtaa enemmän. 


Kolme parasta piirrettä minussa... En ole koskaan ollut hyvä kehumaan itseäni, vaikka tiedänkin olevani hyvä työssäni. Tätä kysymystä mietin siis kaikkein eniten. Itse asiassa palasin tähän aivan viimeisenä ja tulin sitten siihen tulokseen, että vastaan: aitous, rohkeus ja erilaisuus, vaikka tuo erilaisuus ei ole aina rikkaudelta tuntunut.

Kaupunki... ehdottomasti Barcelona. Rakastan sitä kaupunkia! Myös Budapest on sellainen paikka, jonne matkustaisin uudelleen. On kyllä niin monia paikkoja, jotka haluan vielä nähdä. 

Biisi... Tähän on mahdotonta valita vain yhtä! Rakastan musiikkia ja laulamista. Rentoutuessa ja töiden ohessa saatan kuunnella jotain piano-jazz-tyyppistä, jotta työnteko tuntuisi sulavammalta. Jos lähden juhlimaan, 90-luku iskee kummasti nykypäivän hittien lomassa. Muutoin tykkään vähän sellaisesta rokahtavammasta musiikista. Musiikkimakuni on loppujen lopuksi aika monipuolinen, saatan kuunnella suomihittejä, iskelmääkin tai 80-luvun hittejä, vähän mielialan mukaan. Heavy metal ja rap-musiikki eivät kuitenkaan helposti uppoa minuun. 



Esikouluikäinen Mia 6-vuotiaana


Juoma
... Arkijuomana vesi, viineistä valkkari. 

Sarja... HBO:n Big Little Lies oli viimeisin seuraamani sarja, joka jäi mieleen. Muita seuraamiani sarjoja ovat olleet Kosto, Täydelliset Naiset, Frendit, Downton Abbey, Kotiin takaisin, Vampyyripäiväkirjat ja myönnän, jopa Gossip Girl. Joskus nuorempana seurasin Beverly Hillsiä, Melrose Placea ja Kauniita ja Rohkeitakin

Kosmetiikkatuote... Ihonhoito on kaiken A ja O! Siitä nautin päivittäin. Mutta jos värikosmetiikasta pitää valita, niin poskipunat ja korostustuotteet tuovat suurinta iloa. 

Sovellus... Toivoisin olevani parempi some-ihminen, mutta en jotenkin jaksa roikkua enää nykyään paljoa facebookissakaan. Instagrammia pyrin päivittelemään blogin tiimoilta ja muutenkin. Olen senkin suhteen vielä aika uusi, käytän vasta toista vuotta. Mutta kuvia on kiva lisäillä ja myös muiden kuvia on kiva katsella. Kauniit kuvat on suuri ilo. 

Instagrammaaja... Löydyn instagramista täältä, jonne saa tulla seurailemaan räpsäyksiäni.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen... en tiedä mihin ne käyttäisin. Joko sortuisin tekemään lisää töitä tai sitten valitsisin viisaasti ja käyttäisin tunnit itseeni eli lepoon ja rentoutumiseen. 

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä... Aika harvoin otan nykyään paria lasillista perjantaina, jos lauantaina on töitä, mutta kun otan, niin vähän tunnelman mukaan tulee valittua musiikki. Yleensä joitain hyvän mielen biisejä.

Pakkaan mukaan matkalle... sen mukaan, minne olen menossa. Kosmetiikan määrä on aina se vaikein osuus, kun haluaisi ottaa mukaan enemmän, mitä oikeasti tarvitsee. 

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe... laulan ja ehkä välillä tanssinkin. Haha. 

Viimeisin sisustusostokseni... Vallilan matto työhuoneeseen. Aivan täydellinen väriltään ja hintakin oli äimistyttävän edullinen. Vallilasta tykkään paljon muutenkin. Kotona on useampi Vallilan matto ja verhotkin aika lailla Vallilaa. 

Paras tapa tuhlata 50 euroa... on johonkin elämykseen. Kävisin ehkä syömässä, elokuvissa tai tekisin jotain muuta kivaa. En kovin usein syö ulkona tai käy elokuvissa, siksi käyttäisin rahan elämyksiin. Mutta kyllä joku kiva ostoskin välillä piristää! 

Ohjenuorani elämässäni... tee kuten sinusta tuntuu hyvältä. Kulje kohti unelmiasi. Älä anna muiden lannistaa sinua. Tämä on sinun elämäsi ja siihen liittyvät päätökset ovat sinun. 


Kuvituksena ihka ensimmäinen Ystäväni-kirja, jonka sain 6-vuotiaana. Olen todella iloinen, että kirja on säilynyt minulla tallessa siitä saakka. On hassua lukea esimerkiksi isäni täyttämä aukeama, jossa hän on 38-vuotias vastaillessaan kysymyksiin. En vain voi käsittää sitä, koska itsekin olen nyt jo kolmikymppinen. Rakastin täyttää näitä Ystäväni-kirjoja ja kierrättää niitä mahdollisimman monella ihmisellä. Tästäkin kirjasta löytyy joitain isän tuttuja, joita en edes lapsuudestani muista kuin nimeltä. Mutta kun halusin saada kirjaan mahdollisimman monta ystävää, haha.

Onko joukossa samiksia? Oliko teillä nuorena Ystäväni-kirjoja? 
Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan! 







SHARE:

12 kommenttia

  1. Ystäväni-kirjan lisäksi minulla oli Koulutoverini-kirja. En tiedä onko sellaista enää markkinoilla. Ne olivat niin must-juttu kuin olla ja voi. Harmi, ettei niitä tullut aikoinaan säästettyä. Hienoa, että sinulla on omasi tallessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä kirjoilla on tainnut olla monia eri nimiä :) Tämänkin nimi on "Ensimmäiset Kaverini". Osuva sinänsä, koska sattui olemaan ensimmäinen kaverikirjani. Olen kyllä iloinen, että tämä kirja on säilynyt noilta ajoilta! Kiva muisto. Mutta paljon on kyllä vuosien varrella tullut heitettyä pois sellaista, mitä näin myöhemmin ajateltuna olisi hyvin voinut säästää muistoiksi.

      Poista
  2. Voi apua miten suloinen toi sun kirja on! :D Big Little Lies oli muuten tosi hyvä, tykkäsin ja odotan jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä söötti! Pieni kuluma tekee tästä vieläkin arvokkaamman <3 Ja joo, Big Little Lies oli muuten yllättävän hyvä sarja. Jatkoa odotellessa ;)

      Poista
  3. Ihana, kun olet saanut säästetyksi tuon kirjan:) Kivoja vastauksia! Minulla oli myös joku tuollainen kirja, mutta se on ajan saatossa kadonnut. Tyttärillä on omansa onneksi tallessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli kivaa vaihtelua perinteisiin kauneusjuttuihin :) Muistuta tyttäriä pitämään heidän kaverikirjansa tallessa, on muuten arvokkaita muistoja sitten joskus 20 vuoden päästä :)

      Poista
  4. Kaksi ystäväkirjaa olen löytänyt tallesta, niin hauskoja muistoja. Monella tytöllä oli samoja vastauksia. Jos nämä vastaukset olisivat käyneet toteen, olisi Suomessa nyt tosi monta opettajaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva, että olet löytänyt omat ystäväkirjasi vuosien takaa! Joo, opettajien virkaan olisi nyt aivan supertunku, jos vastaukset olisivat käyneet toteen. Tosin ensimmäinen unelma-ammattini 4-vuotiaana on ollut kauppatäti :D Silloin en vielä kaverikirjoja täytellyt, joten vastaus on ainoastaan vauvakirjassa, johon äiti on sen täyttänyt.

      Poista
  5. Tuon kirjan kansi näyttää etäisesti tutulta. Mulla on ehkä ollut samanlainen, mutta pinkkinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinkki väri olisi varmasti tehnyt tästä kirjasta vieläkin söpömmän! :D

      Poista
  6. Ihana postaus! Mullakin on ystäväkirja tallessa, samoin vanha päiväkirja sekä heppahullu-kalentereita :) Nämä postaukset kyllä tuovat hauskaa vaihtelua ja on aina kiva oppia toisesta jotain uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Kiva kuulla, että tykkäsit :) Mullakin on vanhoja päiväkirjoja tallessa, mutta kalentereita ei ainuttakaan. Tosin muistelen, että mulla olisi ollut vain joitain seinäkalentereita siihen aikaan :D

      Poista

Keskustelu tekee bloggaamisesta mukavampaa, joten kiitos paljon kommentistasi!

© Beauty Highlights. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig