maanantai 23. helmikuuta 2015

Pieniä paljastuksia 7 kysymyksen muodossa


Blogimaailmassa on kiertänyt hauska haaste, jossa bloggaaja vastaa seitsemään kysymykseen ja haastaa seitsemän muuta bloggaajaa tekemään samoin. Nappasin haasteen Keyword Love -blogin Jonnalta, joka päätti jakaa haasteen ihan yleisesti kaikille niille, jotka siihen haluavat tarttua. Ja minäpä tartun! Nyt siis luvassa pientä vaihtelua kosmetiikkapostausten lomaan ja pyrähdys bloggaajan ajatuksiin. Kysymyksinä toimivat Lady of The Mess -blogista lähtöisin olevat kysymykset. 


1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi? 

Jos rehellisiä ollaan, olen kaukana kodin hengettärestä. Olen joskus aikaisemmin jo avautunut, että olen aina ajatellut olevani surkea kokki. Äidin äiti ja isän äiti, molemmat siskoni sekä äitini itse ovat kaikki loistokokkeja. Minusta tuntui aina, että ruuanlaittogeeni on hypännyt minun ylitseni ja tyydyin kohtalooni pitkään tekemättä asialle yhtikäs mitään. Jälkeenpäin se vähän jopa naurattaa, sillä kun tapasin mieheni, halusin oikeasti oppia laittamaan ruokaa. Ja kun päätin, että opin, oikeasti opinkin. En usko, että minusta silti kodin hengetärtä tulee, mutta nykyään kokkailen paljon useammin kuin ennen ja oikeasti pidän siitä. Toisinaan kokeilen jotain uutta jo hyviksi havaittujen ruokien lisäksi. Olen ollut kasvissyöjä jo monta vuotta, joten bravuurini taitavat olla soijamakaroonilaatikko ja kukkakaali-parsakaaligratiini, joka on uusin kokeiluni. Yllätyin itsekin sen maukkaudesta! Mieskin on tykästynyt pataan, vaikka on edelleen sitä mieltä, että tekemäni soijamakaroonilaatikko on parasta laittamaani ruokaa. Mieheni ei ole kasvissyöjä, joten olen erityisen iloinen, kun kuulen häneltä jotain positiivista kommenttia kasvisväkerryksistäni.

Kuva: Freshome.com

2. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?

Nuorempana olin kuvataidekoulussa, sillä pidin maalaamisesta ja piirtämisestä paljon. Lapsuudenkotini seinillä tauluni olivat tuttu näky. Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi olen aina pitänyt myös lukemisesta. Viime vuosina lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta ostan silti säännöllisesti uusia kirjoja odottelemaan niitä hetkiä, jolloin ehdin uppoutua niihin. Nuorena toivoin aina olevani hyvä urheilija, mutta en koskaan menestynyt yleisurheilukisoissa, vaikka pääsinkin monesti edustamaan kouluani. Siskoni oli se urheilullisempi, joka keräsi mitalit kotiin. Minä en ollut urheilijatyyppiä, vaikka kovasti yritin olla. Kokeilin jalkapalloakin, mutta sekin oli enemmän siskoni juttu. Hän oli siinä oikeasti hyväkin. Yläasteiässä kävin naisten itsepuolustuskurssilla ja jossain vaiheessa aloitin Kung Fu'n, mutta en kuitenkaan jatkanut harrastustani parin kerran jälkeen. 

Yksi asia, joka on kuitenkin kulkenut mukanani läpi elämän, on musiikki ja erityisesti laulaminen. Sitä olen aina rakastanut yhtä paljon kuin kosmetiikkaa ja kaikkea kauneuteen liittyvää. Olen pienestä tytöstä asti laulanut ja esiintynyt aina kuin mahdollista. Lauloin soolot koulun joulu- ja kevätjuhlissa. Täytettyäni 18 aloin käydä laulamassa samassa karaokebaarissa lähes joka lauantai. Vaikka muutinkin myöhemmin kotipaikkakunnaltani pois, etsin uudesta kotikaupungistani aina paikan, jossa saatoin käydä laulamassa kun alkoi tuntua siltä. Laulaminen on aina ollut minulle yksi isoimmista voimavaroistani. Musiikki on auttanut minut vaikeimpienkin aikojen läpi. Vieläkin kun sattuu huono päivä kohdalle, laulaminen nostaa mieltä kummasti. 


Kuva: Galleryhip.com


3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveelle kävi?

Ensimmäinen toiveammattini 4-vuotiaana oli "kauppatäti", kuten sen äidilleni ilmoitin. Rakastin pikkutyttönä leikkiä kauppaa. Äitini keräsi minulle muun muassa tyhjiä maitopurkkeja, jotta saatoin perustaa huoneeseeni pienen kaupan. Leikkirahaa tarvittiin tietenkin myös. Myöhemmin kouluiässä aloitin "omat bisnekseni". Hain kaupasta säästöilläni Aku Ankka -karkkipusseja, joissa oli karkkilaatikoita, patukoita ja kaikkea muuta sekalaista hyväskää. Erottelin pussien sisällöt ja hinnoittelin ne yksitellen, jonka jälkeen myin niitä karkinnälkäisille pikkusisaruksilleni ylihintaan (voi heitä raukkoja!). Olisin varmaan kerännyt ihan mukavasti rahaa, ellen olisi syönyt makeisvalikoimaani myymisen lomassa. Hah! 

Oikea haaveammattini oli luokanopettaja. Pidin jo ala-asteikäisenä koulua sisaruksilleni ja ostin jopa kaksipäisen sini-punaisen kynän, jolla saatoin korjata sisaruksilleni teettämiä kokeita. Siskoni ja veljieni mielestä olin todella ärsyttävä, kun pakotin heidät esikoulun ja koulun jälkeen vielä "omaan kouluuni". Halusin aina opettajaksi, mutta opettajaa minusta ei koskaan tullut. Elämä veikin eri teille. 

Kuva: Independent.co.uk

4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit, tyyli tai jokin muu?

Pidän tummista ja maanläheisistä väreistä. Erityisesti musta ja harmaa kuuluvat sisustuksessa suosikkiväreihini. Suosin tumman ruskeita tai mustia kalusteita. Kokovalkoista sisustusta en ole koskaan tuntenut omakseni, vaikka tiedän, että moni nainen pitää maalaisromanttisesta tyylistä ja suosii valkoista. Minä pidän enemmän tummista sävyistä, sillä minusta ne luovat kotoisan ja ihanan hämyisen tunnelman.


5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Ei ole mikään salaisuus, että olin nuorena tyttönä suuri Britney-fani. Kun suursuosion saavuttanut hitti Baby One More Time julkaistiin vuonna 1999, Britneystä tuli idolini. En mitään muuta halunnutkaan kuin olla hänenlaisensa pop-prinsessa. Sittemmin esikuvani ovat vaihtuneet, mutta olin silti Britneyn keikalla vuonna 2009 Hartwall Areenalla. Oli mielenkiintoista nähdä artisti, jota oli fanittanut innokkaasti koko nuoruutensa. Britneyn lisäksi ensimmäisiä cd-levyjäni olivat Paradision ja Aquan levyt. Voi niitä aikoja, kun kuuntelin Bailandoa joka päivä. Hymyilyttää. Nykyään musiikkimakuni on pop-rock-painotteinen. Juhlatuulella kuuntelen usein myös 90-luvun hittejä. Ne tuovat paljon muistoja mieleen.


6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit ja miksi?

Lisää tunnustuksia: Olisin halunnut elää 80-luvulla teinivuoteni! Muistan katsoneeni Charlien Enkeleitä, ja Grease -elokuvan olen nähnyt monen monta kertaa. 80-luvulla kaikilla naisilla oli upea, hulmuavan tuuhea tukka ja tuuheat kulmakarvat. Jotenkin naiset olivat vain niin viehättäviä. Okei, jos ei lasketa tuuheita kainalokarvoja. 80-luvulta löytyy myös niin monia hyviä hittejä! 

Kuva: free-stock-illustration.com

Näyttelijä Heather Locklear oli yksi suosikeistani Melrose Place -sarjasta. Ja kuka muistaa vielä Beverly Hills 90210:n? Sarjat alkoivat kyllä pyöriä vasta 90-luvun alussa. Varsinkin Melrose Place oli aina yhtä jännittävä kaikkine kieroiluineen. Haha.

Jos saisin valita toisen aikakauden, hypähtäisin hetkeksi 1700-luvun lopulle tai 1800-luvulle. Millaista olisikaan olla herttuatar, pukeutua kauniiseen pukuun ja kokea se tunnelma, joka siihen aikaan vallitsi linnassa. Oli hevosvaunuja, sanansaattajia, tanssiaisia. Okei, en haluaisi jämähtää tuolle ajanjaksolle, mutta jos vaikka vain päiväksi pääsisi kokemaan sen tunnelman, niin olisihan se aika jännittävää.


Elokuvasta The Duchess


7. Pakopaikkasi - onko sinulla sellaista ja jos on, niin mikä?

Lapseni pakopaikkani oli mummola, nykyään se on oma koti. Pitkän päivän päätteeksi en mitään muuta odotakaan kuin pääseväni kotiin. Oma rauha on parasta. Nautin muutenkin kotona olemisesta. Tämä ei ole minulle päivänselvä asia, sillä lapsuudessani kotini oli kaikkea muuta kuin ihana paikka ja muistan laskeneeni päiviä siihen, milloin pääsisin muuttamaan kotoa pois. Lopulta lähdin 16-vuotiaana maailmalle ja 17-vuotiaana aloittaessani lukion, asuin jo omassa kodissani.


Tällaisia ajatuksia tällä kertaa! Löytyykö ruudun toiselta puolelta hengenheimolaisia? Lukisitteko tämäntyyppisiä postauksia mieluusti enemmänkin kosmetiikka-aiheisten postausten lomassa?





SHARE:

8 kommenttia

  1. Olipa kiva lukea, paitsi se että lapsuudenkotisi oli kaikkea muuta kuin ihana paikka. Onneksi on mummola. <3 Ja nostan kyllä hattua, että olet kotoa muuttanut niin nuorena ja selvinnyt hienosti kaikesta. Olin itse 21v kun muutin kotoa, joten sinuun verrattuna todella vanha.

    Ja Melrose Placea todellakin tuli tuijotettua taatusti joka ikinen jakso. :

    Aurinkoista viikkoa Mia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit postauksesta! :) Olen kyllä ollut tosi nuori, kun olen muuttanut pois kotoa, mutta siinäpä sitä on oppinut oikein urakalla selviämään elämän haasteista. Työtkin aloitin jo 17-vuotiaana lukion ohella. Siinä vaiheessa kun moni kavereista vasta mietti muuttoa pois kotoa, olin asunut omillani jo 5 vuotta. Jokaisella on oma polkunsa :) Enkä kadu, että muutin kotoa niin nuorena, vaikka vaikeita hetkiäkin oli.

      Aurinkoista viikkoa sinnekin! <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Niin on! :D Oon joskus koulun kiertueella laulanut niitä kappaleitakin :)

      Poista
  3. Ihana postaus. <3 Mä olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaa laulaa. (kuten miestäni, hih) Oma laulu kun on pahempaa kuin variksen raakkuminen tuossa ulkona. :D Olen kyllä tyytyväinen siitä, että tämän hyvin varhain jo tajusin, enkä haaveillut laulajan ammatista. :D Nuoruudessa noiden mainitsemiesi sarjojen lisäksi myös Twin Peaks oli kova, mut jännittää millainen siitä uudesta tulee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! <3

      Ai sun mies osaa laulaa, oi! Kai se on joskus laulanut sulle jonkun rakkausballadin, onhan? :D Tai edes omistanut jonkun biisin jossain ;)

      Poista
  4. Mä olen elänyt teinivuoteni 80-luvun alkupäässä, ja ei voi karmeampaa vuosikymmentä olla :D
    Musiikki, vaatemuoti, hiusmuoti ja kaikki. Näen vieläkin silmissäni sen karsean afropermanentin joka mullakin koristeena oli. Hyi yäk kamalaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, afropermanttikin taisi olla aika yleinen! Sille sanoisin kyllä ei kiitos :D

      Poista

Keskustelu tekee bloggaamisesta mukavampaa, joten kiitos paljon kommentistasi!

© Beauty Highlights. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig