torstai 26. helmikuuta 2015

Kaikkea muuta kuin tavallinen kasvohoito


Viime viikon torstaina minulla oli varsin mielenkiintoinen päivä. Se liittyi kutsuun, jonka sain vuoden alussa Dr. Hauschkan kanssa tekemäni blogiyhteistyön kautta. Olen jo aiemmin maininnut Dr. Hauschkan olevan yksi niistä luonnonkosmetiikkasarjoista, josta olin muodostanut aivan erilaisen mielikuvan vuosia sitten. Luuloni murenivat kuitenkin kertaheitolla tehdessäni sarjan kanssa lähempää tuttavuutta noin vuosi taaksepäin. Hauschkan Puhdistusvoide on edelleen yksi parhaita löytöjäni, samoin sarjan aurinkopuuteri, jota käytän joka päivä. Siispä kun minulle ehdotettiin kokonaisvaltaista kasvohoitoa Ekohoitola Lumpeessa, en oikeastaan miettinyt vastaustani minuuttiakaan. Tottakai menisin testaamaan positiivisesti yllättäneen Dr. Hauschkan kokonaisvaltaisen kasvohoidon. Kiinnostustani lisäsi se, että tiesin hoidon olevan hieman erilainen kuin perinteiset kasvohoidot. Kuitenkin vasta itse hoito osoitti sen, miten erilaisella maaperällä liikutaankaan. 


Kokonaisvaltainen kasvohoito osui haastavalle ajanjaksolle, sillä olen viime aikoina ollut aikamoisen stressaantunut. Ehkä jopa hieman allapäin. Kieltämättä pimeällä vuodenajalla on ollut oma vaikutuksensa, mutta olen myös huomannut paiskineeni aivan liikaa töitä. Yksi huonoista puolistani on, etten osaa lopettaa ajoissa. Kun tekemistä on liikaa, muutun supersuorittajaksi, joka ei lepää kunnes kaikki on valmista. Järkikin sanoo, etteivät asiat tekemällä lopu, mutta minä silti paahdan ja paahdan. Totuushan on, että listalle ilmaantuu aina lisää asioita sitä mukaa kun edellistä suoriutuu. Se on elämää. Mutta siinä vaiheessa kun stressi on jo repäissyt minut mukaansa, on vaikeaa irrottautua sen imusta ja kuunnella hiljaista järjen ääntä, jonka stressi jyrää alleen. Usein jopa nukkumaanmeno tuottaa vaikeuksia, koska ajattelen sänkyyn mennessäkin, että nyt pitäisi olla tekemässä jotain ihan muuta. 

Tavallaan hoitolavisiittini sattui siis täydelliseen saumaan. Se sai stressaajan hetkeksi paikoilleen ja keskittymään johonkin mukavaan. Tiesin jo ennalta, että rentouttavaan tilaan pääseminen tulisi olemaan suuri haaste ja vaatisi pieniä ihmeitä. Päätin kuitenkin kaiken keinoin yrittää viheltää pelin poikki ja keskittyä hoidon aikana vain ja ainoastaan olemaan läsnä. 

Taulun maalannut taiteilija Maisu Valo

Ekohoitola Lumme on pieni ekohenkinen hoitola Helsingin Etu-Töölössä. Sisään astuessa kiinnitän ensimmäisenä huomioni hoitolan maanläheisiin väreihin. Huomaan kaiken sen vehreyden. Seinällä on jättiläismäinen taulu, joka johdattelee hiljaisen ja kauniin metsämaiseman keskelle. Mieleni alkaa kummasti rauhoittua, vaikka olen vasta kätellyt kosmetologi Sybila Pitkästä. Sybila on pukeutunut rennosti puhtaan valkoiseen. Hän on kuin metsän keijukainen. 

Sybila johdattaa minut hoitohuoneeseen. Hän antaa minulle pyyhkeen ja pyytää jättämään sen alle vain alusvaatteet. Hieman kummastelen, sillä odotin tavallista kasvohoitoa. Sybila tähdentää, että Dr. Hauschkan klassiseen kasvohoitokokonaisuuteen kuuluu myös lyhyt jalkojen hierontasosuus sekä käsien hieronta. Hierominen on helpompaa, kun ei ole paksuja vaatekerroksia tiellä. Jään huoneeseen yksin ja huikkaan Sybilalle, kun olen valmis. 

Asettaudun hoitopetiin, ja Sybila peittelee minut huolella. Huomaan hoitolahuoneen seinällä toisen suuren metsätaulun. Stressaantuneet ajatukset päässäni alkavat pikkuhiljaa astua taka-alalle. Jännityksellä odotan mitä on luvassa.


Sybila aloittaa hoidon jalkojen öljyämisellä. Hierontaosuus on lyhyt, mutta tuntuu jollain tapaa erilaiselta. Vaikka jalkani eivät saakaan kuin parin minuutin huomion, tuntuu kuin olisin ollut puolen tunnin jalkahieronnassa. Jalkani asetellaan pyyhkeiden ja lämminvesityynyjen alle. Sybila siirtyy käsiini. Tässä vaiheessa huomaan, ettei taustalla ole lainkaan musiikkia. Kysyn Sybilalta asiasta, ja hän vastaa, ettei Dr. Hauschkan hoidoissa käytetä lainkaan taustamusiikkia. Tarkoitus on, että hoidon rytmisyys luo hoitoon oman musiikkinsa. Mietin mielessäni, että rentoutuneeseen tilaan pääseminen tulee olemaan minulle vaikeampaa. Olen aikaisemmin blogissani kertonut, että taustamusiikki on minulle tärkeä osa hoitoa rentoutumiseni kannalta. Vaikka makaankin Ekohoitola Lumpeessa kauniin metsämaiseman keskellä, huomaan pohtivani, miten voin rentoutua Helsingin Töölössä katutasolla sijaitsevassa hoitolassa ilman minkäänlaista eteeristä musiikkia, joka auttaisi viemään ajatukset toisaalle. 

Kun Sybila aloittaa kasvohoito-osuuden, minulle valkenee mitä hoidon rytmisyys tarkoittaa. Dr. Hauschkan hoito on kaikkea muuta kuin tavallinen kasvohoito: liikkeissä on ihan oma harkittu, rauhallinen rytminsä. Tuntuu siltä kuin hoidon tekisi taiteilija. Hierontaosuudessa on lempeitä, aaltomaisia liikkeitä, välillä käytetään jopa siveltimiä, mutta rauhallinen tempo pysyy hoidon "rytmisyydestä" huolimatta. En kuule hoidon aikana liikenteen melua, en oikeastaan kuule mitään. Olen jossain muualla, mutta en jälkeenpäin muista missä ajatukseni ovat seikkailleet. Eivät ainakaan stressaantuneella maaperällä. 


Sybila arvioi ihoni hyväkuntoiseksi ja kauniin heleäksi, vaikka saankin ystävällisen varoituksen ihoni ylihoitamisesta. Ihollani on muutamia epäpuhtauksia, jotka Sybilan mukaan viestivät siitä, että olen käyttänyt ihollani liian rajuja tuotteita. Hän muistuttaa, että ihoni ei vaadi äärimmäistä hoitoa, vaan riittää, kun pidän huolen perusasioista. Myönnän Sybilalle, että kamppailen toisinaan ihon ylihoitamisen kanssa ja huomaan itsekin, että välillä sorrun liiallisuuksiin. Lupaan hidastaa tahtia (mikä tekisi hyvää muutenkin kuin ihonhoidossa). Kahden tunnin hoidon lopuksi käydään läpi kaikki minulle suositellut tuotteet. Osa tuotteista on jo entuudestaan tuttuja. Lista sisältää muun muassa Kevyen Ruusuvoiteen, josta olen aikaisemmin kirjoitellut blogissani (postaus täällä). 


Olen ollut monissa kasvohoidoissa, mutta koskaan aiemmin en ole vaipunut niin syvään rentoutumisen tilaan kuin Dr. Hauschkan kasvohoitokokonaisuudessa. En vieläkään käsitä, miten hoito ilman taustamusiikkia voi viedä toiseen maailmaan ja saada ääristressaantuneen niin levolliseksi. Dr. Hauschkan klassinen kasvohoitokokonaisuus on todellakin kokeilemisen arvoinen, jos kaipaa hemmottelua ja syvää rentoutumista!

Dr. Hauschkan klassinen kasvohoitokokonaisuus 2h, 115 euroa. Ekohoitola Lumme sijaitsee Caloniuksenkatu 2, Helsingissä. Kosmetologi Sybila Pitkänen käyttää kaikissa hoidoissaan Dr. Hauschkan tuotteita. Hoitovaihtoehtoihin voit tutustua Ekohoitola Lumpeen nettisivuilla, josta löydät myös hoitolan yhteystiedot.

Onko Dr. Hauschka teille tuttu sarja? Jos on, mitkä ovat suosikkituotteenne?





*Kasvohoito saatu blogiyhteistyönä ilmaiseksi.
SHARE:

maanantai 23. helmikuuta 2015

Pieniä paljastuksia 7 kysymyksen muodossa


Blogimaailmassa on kiertänyt hauska haaste, jossa bloggaaja vastaa seitsemään kysymykseen ja haastaa seitsemän muuta bloggaajaa tekemään samoin. Nappasin haasteen Keyword Love -blogin Jonnalta, joka päätti jakaa haasteen ihan yleisesti kaikille niille, jotka siihen haluavat tarttua. Ja minäpä tartun! Nyt siis luvassa pientä vaihtelua kosmetiikkapostausten lomaan ja pyrähdys bloggaajan ajatuksiin. Kysymyksinä toimivat Lady of The Mess -blogista lähtöisin olevat kysymykset. 


1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi? 

Jos rehellisiä ollaan, olen kaukana kodin hengettärestä. Olen joskus aikaisemmin jo avautunut, että olen aina ajatellut olevani surkea kokki. Äidin äiti ja isän äiti, molemmat siskoni sekä äitini itse ovat kaikki loistokokkeja. Minusta tuntui aina, että ruuanlaittogeeni on hypännyt minun ylitseni ja tyydyin kohtalooni pitkään tekemättä asialle yhtikäs mitään. Jälkeenpäin se vähän jopa naurattaa, sillä kun tapasin mieheni, halusin oikeasti oppia laittamaan ruokaa. Ja kun päätin, että opin, oikeasti opinkin. En usko, että minusta silti kodin hengetärtä tulee, mutta nykyään kokkailen paljon useammin kuin ennen ja oikeasti pidän siitä. Toisinaan kokeilen jotain uutta jo hyviksi havaittujen ruokien lisäksi. Olen ollut kasvissyöjä jo monta vuotta, joten bravuurini taitavat olla soijamakaroonilaatikko ja kukkakaali-parsakaaligratiini, joka on uusin kokeiluni. Yllätyin itsekin sen maukkaudesta! Mieskin on tykästynyt pataan, vaikka on edelleen sitä mieltä, että tekemäni soijamakaroonilaatikko on parasta laittamaani ruokaa. Mieheni ei ole kasvissyöjä, joten olen erityisen iloinen, kun kuulen häneltä jotain positiivista kommenttia kasvisväkerryksistäni.

Kuva: Freshome.com

2. Mitä harrastat bloggaamisen lisäksi?

Nuorempana olin kuvataidekoulussa, sillä pidin maalaamisesta ja piirtämisestä paljon. Lapsuudenkotini seinillä tauluni olivat tuttu näky. Maalaamisen ja piirtämisen lisäksi olen aina pitänyt myös lukemisesta. Viime vuosina lukeminen on jäänyt vähemmälle, mutta ostan silti säännöllisesti uusia kirjoja odottelemaan niitä hetkiä, jolloin ehdin uppoutua niihin. Nuorena toivoin aina olevani hyvä urheilija, mutta en koskaan menestynyt yleisurheilukisoissa, vaikka pääsinkin monesti edustamaan kouluani. Siskoni oli se urheilullisempi, joka keräsi mitalit kotiin. Minä en ollut urheilijatyyppiä, vaikka kovasti yritin olla. Kokeilin jalkapalloakin, mutta sekin oli enemmän siskoni juttu. Hän oli siinä oikeasti hyväkin. Yläasteiässä kävin naisten itsepuolustuskurssilla ja jossain vaiheessa aloitin Kung Fu'n, mutta en kuitenkaan jatkanut harrastustani parin kerran jälkeen. 

Yksi asia, joka on kuitenkin kulkenut mukanani läpi elämän, on musiikki ja erityisesti laulaminen. Sitä olen aina rakastanut yhtä paljon kuin kosmetiikkaa ja kaikkea kauneuteen liittyvää. Olen pienestä tytöstä asti laulanut ja esiintynyt aina kuin mahdollista. Lauloin soolot koulun joulu- ja kevätjuhlissa. Täytettyäni 18 aloin käydä laulamassa samassa karaokebaarissa lähes joka lauantai. Vaikka muutinkin myöhemmin kotipaikkakunnaltani pois, etsin uudesta kotikaupungistani aina paikan, jossa saatoin käydä laulamassa kun alkoi tuntua siltä. Laulaminen on aina ollut minulle yksi isoimmista voimavaroistani. Musiikki on auttanut minut vaikeimpienkin aikojen läpi. Vieläkin kun sattuu huono päivä kohdalle, laulaminen nostaa mieltä kummasti. 


Kuva: Galleryhip.com


3. Unelma-ammattisi lapsena ja miten haaveelle kävi?

Ensimmäinen toiveammattini 4-vuotiaana oli "kauppatäti", kuten sen äidilleni ilmoitin. Rakastin pikkutyttönä leikkiä kauppaa. Äitini keräsi minulle muun muassa tyhjiä maitopurkkeja, jotta saatoin perustaa huoneeseeni pienen kaupan. Leikkirahaa tarvittiin tietenkin myös. Myöhemmin kouluiässä aloitin "omat bisnekseni". Hain kaupasta säästöilläni Aku Ankka -karkkipusseja, joissa oli karkkilaatikoita, patukoita ja kaikkea muuta sekalaista hyväskää. Erottelin pussien sisällöt ja hinnoittelin ne yksitellen, jonka jälkeen myin niitä karkinnälkäisille pikkusisaruksilleni ylihintaan (voi heitä raukkoja!). Olisin varmaan kerännyt ihan mukavasti rahaa, ellen olisi syönyt makeisvalikoimaani myymisen lomassa. Hah! 

Oikea haaveammattini oli luokanopettaja. Pidin jo ala-asteikäisenä koulua sisaruksilleni ja ostin jopa kaksipäisen sini-punaisen kynän, jolla saatoin korjata sisaruksilleni teettämiä kokeita. Siskoni ja veljieni mielestä olin todella ärsyttävä, kun pakotin heidät esikoulun ja koulun jälkeen vielä "omaan kouluuni". Halusin aina opettajaksi, mutta opettajaa minusta ei koskaan tullut. Elämä veikin eri teille. 

Kuva: Independent.co.uk

4. Sisustuksesi kulmakivet? Värit, materiaalit, tyyli tai jokin muu?

Pidän tummista ja maanläheisistä väreistä. Erityisesti musta ja harmaa kuuluvat sisustuksessa suosikkiväreihini. Suosin tumman ruskeita tai mustia kalusteita. Kokovalkoista sisustusta en ole koskaan tuntenut omakseni, vaikka tiedän, että moni nainen pitää maalaisromanttisesta tyylistä ja suosii valkoista. Minä pidän enemmän tummista sävyistä, sillä minusta ne luovat kotoisan ja ihanan hämyisen tunnelman.


5. Millainen on musiikkimakusi ja onko sinulla lempiartisteja?

Ei ole mikään salaisuus, että olin nuorena tyttönä suuri Britney-fani. Kun suursuosion saavuttanut hitti Baby One More Time julkaistiin vuonna 1999, Britneystä tuli idolini. En mitään muuta halunnutkaan kuin olla hänenlaisensa pop-prinsessa. Sittemmin esikuvani ovat vaihtuneet, mutta olin silti Britneyn keikalla vuonna 2009 Hartwall Areenalla. Oli mielenkiintoista nähdä artisti, jota oli fanittanut innokkaasti koko nuoruutensa. Britneyn lisäksi ensimmäisiä cd-levyjäni olivat Paradision ja Aquan levyt. Voi niitä aikoja, kun kuuntelin Bailandoa joka päivä. Hymyilyttää. Nykyään musiikkimakuni on pop-rock-painotteinen. Juhlatuulella kuuntelen usein myös 90-luvun hittejä. Ne tuovat paljon muistoja mieleen.


6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai vuosikymmenellä eläisit ja miksi?

Lisää tunnustuksia: Olisin halunnut elää 80-luvulla teinivuoteni! Muistan katsoneeni Charlien Enkeleitä, ja Grease -elokuvan olen nähnyt monen monta kertaa. 80-luvulla kaikilla naisilla oli upea, hulmuavan tuuhea tukka ja tuuheat kulmakarvat. Jotenkin naiset olivat vain niin viehättäviä. Okei, jos ei lasketa tuuheita kainalokarvoja. 80-luvulta löytyy myös niin monia hyviä hittejä! 

Kuva: free-stock-illustration.com

Näyttelijä Heather Locklear oli yksi suosikeistani Melrose Place -sarjasta. Ja kuka muistaa vielä Beverly Hills 90210:n? Sarjat alkoivat kyllä pyöriä vasta 90-luvun alussa. Varsinkin Melrose Place oli aina yhtä jännittävä kaikkine kieroiluineen. Haha.

Jos saisin valita toisen aikakauden, hypähtäisin hetkeksi 1700-luvun lopulle tai 1800-luvulle. Millaista olisikaan olla herttuatar, pukeutua kauniiseen pukuun ja kokea se tunnelma, joka siihen aikaan vallitsi linnassa. Oli hevosvaunuja, sanansaattajia, tanssiaisia. Okei, en haluaisi jämähtää tuolle ajanjaksolle, mutta jos vaikka vain päiväksi pääsisi kokemaan sen tunnelman, niin olisihan se aika jännittävää.


Elokuvasta The Duchess


7. Pakopaikkasi - onko sinulla sellaista ja jos on, niin mikä?

Lapseni pakopaikkani oli mummola, nykyään se on oma koti. Pitkän päivän päätteeksi en mitään muuta odotakaan kuin pääseväni kotiin. Oma rauha on parasta. Nautin muutenkin kotona olemisesta. Tämä ei ole minulle päivänselvä asia, sillä lapsuudessani kotini oli kaikkea muuta kuin ihana paikka ja muistan laskeneeni päiviä siihen, milloin pääsisin muuttamaan kotoa pois. Lopulta lähdin 16-vuotiaana maailmalle ja 17-vuotiaana aloittaessani lukion, asuin jo omassa kodissani.


Tällaisia ajatuksia tällä kertaa! Löytyykö ruudun toiselta puolelta hengenheimolaisia? Lukisitteko tämäntyyppisiä postauksia mieluusti enemmänkin kosmetiikka-aiheisten postausten lomassa?





SHARE:

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Loistolöytö ripsiväririntamalta


Harva ripsiväri raivaa tiensä esille blogiini. Syy on siinä, että ripsiväririntamalla herkut ovat minulle harvinaisempia. Ripseni eivät ole erityisen pitkät tai taipuisat, joten siksi vaatimuslistaani sisältyy ripsivärin osalta muutakin kuin pelkkä väri ja pysyvyys. Parhaimmat ripsivärit antavat ripsilleni näkyvästi pituutta ja hieman myös tuuheutta, vaikka tekoripsimäisiä räpsyripsiä en arkena kaipaakaan. Ensisijaisesti haluan kuitenkin ripsilleni pituutta, sillä tuuheutta ripsivärit antavat usein tarpeeksi sen ohella. Ripsientaivuttaja on minulle ehdoton, sillä ilman sitä ripseni jäävät mielestäni turhan vaisuiksi.


Sain viime vuoden puolella blogini kautta testiin joitain ripsivärejä. Testaan kyllä ripsivärejä aina mielelläni, vaikka kelpuutan harvan blogiin asti. Totuus on, että löydän harmillisen harvoin sellaista mascaraa, joka saa minut ihastumaan. Nuorempana ostin viikottain uusia ripsivärejä ja testasin lähes jokaikisen uutuuden sitä mukaa kun niitä markkinoille tupsahti. Voitte vain arvata kuinka moni uutuus jäi parin käyttökerran jälkeen lojumaan laatikoihin, jonne ne lopulta kuivahtivat. Useimmilla ripsiväreillä saan helposti ripsistäni "ihan kivat", mutta totuus on, ettei se riitä minulle. Toiveissa on aina ollut löytää sellainen ripsiväri, jolla saan ripsistäni pitkät, luonnollisen tuuheat ja taipuisat - sellaiset unelmaripset! Joskus tuntuu, että olen joko liian vaativa tai sitten syy on ripsissäni. Ehkä kallistun ensimmäisen vaihtoehdon puoleen... Mutta onko väärin vaatia parasta? Minulle ei ehkä ole luotu unelmaripsiä, mutta voinhan silti tavoitella omien ripsieni unelmaversiota. 


Olen vuosien varrella löytänyt yllättävän monta hyvää ripsiväriä muun muassa Maybellinelta. Selektiiviseltä puolelta mieleeni on jäänyt Lancômen Hypnôse Doll Eyes, jolla pääsen aika lähelle tavoitettani unelmaripsistä. Viimeisen vuoden ajan olen kuitenkin luottanut melkeinpä vain ja ainoastaan Benefitin They're Real -ripsiväriin sekä Too Faced Better Than Sex Mascaraan, jos satunnaisia kokeiluja välissä ei lasketa. Kaksi edellämainittua ovat todellakin ripsiväririntaman parhaimmistoa! Molemmat antavat ripsilleni juuri sen, mitä ripsiväriltäni haluan. 

Too Facedin ja Benefitin lisäksi suosikkiripsivärieni joukkoon on sittemmin liittynyt kolmas, edullisempi vaihtoehto, jonka sain blogia varten testiin viime vuoden puolella. Kyseessä on Rimmelin uutuus, Wonder'full Mascara, joka sisältää hoitavaa arganöljyä. Ripsiväri lupaa pehmeät ja taipuisat ripset ilman paakkuja sekä höyhenenkevyttä tuuheutta. Lupaukset lähentelevät sitä, mitä ripsiväriltäni havittelen ja myös harja näyttää hyvältä. 


Yli neljän kuukauden käytön jälkeen on pakko todeta, että Wonder'full Mascara on kerrassaan loistolöytö! Se antaa ripsilleni näkyvästi pituutta, mutta myös sitä "höyhenenkevyttä" tuuheutta. Paakutkin pysyvät luvatusti poissa! Ripsiväri kerrostuu äärettömän helposti, eikä hämähäkki-efekti yllätä, vaikka mascaraa harjaisi ripsiin useammankin kerroksen. Wonder'full Mascaralla saa todellakin pitkät ja luonnollisen tuuheat ripset. Olen myyty! Siitä kertonee jo sekin, että ostin juuri kolmannen Wonder'full Mascarani odottelemaan edellisen loppumista.


Olen tästä löydöstä erityisen mielissäni, sillä kuten sanoin, löydän harvoin hyvää ripsiväriä. Rimmelin Wonder'full Mascara kuuluu ehdottomasti sarjaan "hyvää halvalla" ja on arkiripsiväriksi minulle täydellinen. Hintaa ripsivärillä on Sokoksella 12,90 euroa. 

Mitä te vaaditte ripsiväriltänne? Onko teillä suosikkeja ripsiväririntamalta?





*Yksi ripsiväreistä saatu blogia varten testiin, toinen itse ostamani.
SHARE:

maanantai 16. helmikuuta 2015

Huulipunahurmiossa, kiitos Joe Blascon


Kyllähän se tiedetään, että meitä kosmetiikkahullujakin on monenlaisia. Siinä missä yksi haalii innokkaimmin kynsilakkoja, toiselle luomivärit saavat aikaan jatkuvia pakko saada -tunteita. Kolmas rakastaa poskipunia, neljäs on heikkona huulipuniin, ja niin edelleen. Minä keräilin teinityttönä huulikiiltoja, lukioikäisenä luomivärejä ja tänä päivänä sorrun kaikista helpoiten kauniiden poskipunien ja korostuspuuterien kohdalla. Jos minulta kysytään, poskipunia ei voi koskaan olla liikaa! Jokapäiväinen raikkaus suditaan poskipunasta, ja se onkin vaihe, jota en milloinkaan jätä väliin, olin sitten menossa töihin tai viettämässä vapaa-aikaa rennommissa merkeissä. Arkimeikissäni käytän useimmiten vaaleita, nuden sävyisiä luomivärejä näyttävimpien palettien odottaessa uskoollisesti juhlavampia hetkiä tai niitä kertoja, kun innostun loihtimaan jotain tavallisesta arkimeikistäni poikkeavaa. Mutta miten on huulimeikin laita?


Nude on jo pitkään ollut luottopunani numero yksi. Sen lisäksi sydämeni sykkii pirteälle pinkille, raikkaalle roosalle ja kesäisen persikkaisille sävyille. Kirkkaan punainen, tumman ruskea ja violetti ovat ainoita sävyjä, joissa en tunne oloani kotoisaksi. Siksi kai ihastelenkin välillä muiden bloggaajien rohkeampia valintoja. Olen aina ollut paljon kokeilunhaluisempi silmämeikkien kuin huulimeikkien suhteen. Minulle hurjimmat huulimeikkikokeilut ovat olleet räväkkä pinkki tai hehkuva oranssi. 

Jos totta puhutaan, huulipunavirtaukseni on viime kuukausina ollut hieman seisahtunut. Olen jo pitkän aikaa valinnut aamuisin helpoimman tien turvautumalla tutuiksi tulleisiin luottopuniin. Vuoden vaihduttua liikenne on hiljalleen alkanut vilkastua myös huulimeikkieni osalta. Kevään uutuuksien innoittamana olen kaivanut kaapeistani aiemmin testiin saamiani punia, ja antanut niille mahdollisuuden piristää ilmettä. It's time to take a step or two to Lipstickland! 


Minun on myönnettävä, etten ole montaakaan kertaa maksanut huulipunista suuria summia, vaikka kosmetiikkaan olenkin sijoittautunut antaumuksella. Se johtunee siitä, että huulipunien (ja kynsilakkojen) suhteen olen aina ollut siinä käsityksessä, että kalliimpi ei ole niin tuntuvasti laadukkaampi, jotta siitä kannattaisi maksaa jopa kolminkertainen hinta. Tässä vaiheessa tulee toinen tunnustus: Olen ollut väärässä! Esimerkiksi Joe Blascon huulipunat ovat aivan eri maata kuin edullisemmat punat, joita kaappini pursuavat vuosien varrelta. Huulipunissakin on siis eroja. Ja tuntuvia eroja onkin!


Joe Blascon huulipunien kermaisuus on saanut minut rakastumaan. On koittanut se päivä, kun huulirasva-addiktina pystyn jättämään aamuisen huulirasva-annokseni väliin ja luottamaan pelkkään huulipunaan, kiitos Joe Blascon. Merkin huulipuna on nimittäin ensimmäinen, joka tuntuu huulillani tarpeeksi kosteuttavalta riittääkseen huulilleni yksinään. Kaikkien muiden huulipunien alla olen aina joutunut käyttämään huulivoidetta.

Cherry ja Mango ovat uusimmat huulipunaihastukseni. Ne liukuvat huulille yhtä vaivatta kuin ensimmäinen Joe Blasco -punani ja muistuttavat minua jokaisella käyttökerralla laadukkaan huulipunan ominaisuuksista: hoitavuudesta ja kestävyydestä. Laadukas puna ei karkaa huulilta ensimmäisen suupalan aikana, eikä vielä toisen, kolmannen tai neljännenkään. Joe Blascon huulipunissa on runsaasti väripigmenttiä ja herkullinen (kakkupalaa muistuttava) tuoksu.


Cherry on kylmänsävyinen kirsikka, Mango puolestaan lämpimän raikas oranssi. Vaikka molemmat sävyt ovat varsin upeita, Cherry vaati minulta alussa hieman enemmän totuttelua. Ensikertojen vierastus on kuitenkin ylitetty, ja Cherry on viime päivinä nähty huulillani useasti, kuten tätäkin postausta naputellessa. Mangoa ei sen sijaan tarvinnut missään vaiheessa kainostella, sävy tuntui sopivalta alusta saakka. Uskonkin Mangon suhaisevan Cherryn ohitse mitä lähemmäs kevättä mennään. Säihkyvä oranssi on nimittäin kerrassaan upea huulilla! 

Joe Blascon huulipunilla on hintaa 28 euroa. Tuotteisiin voi tutustua vaikkapa Sokoksella, Stockmannilla tai Norris Cosmetics Shopissa Helsingissä (Fabianinkatu 8).

Kumpi on teidän valintanne: huulipuna vai huulikiilto? 





*Huulipunat saatu blogia varten testiin.
SHARE:

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kasvojen kuorintaa sokerin ja suklaan syleilyssä


Olen aina ollut innokas kuorimaan kasvojani. Jopa niin innokas, että joskus sen suhteen on tullut sorruttua ylilyönteihin. Kasvoja suositellaan kuorimaan noin kerran viikossa, maksimissaan kaksi kertaa, jos iho on todella rasvainen ja epäpuhtauksia on paljon. Kuiva- ja herkkäihoinen voi kuoria kasvot kerran tai kaksi kuukaudessa. Ärtynyttä, ohutta tai äärimmäisen kuivaa ihoa ei suositella kuorimaan. Kuorinta kannattaa jättää siinäkin tapauksessa väliin, jos iho kärsii tulehduksesta tai ihottumasta.


Kuorinta tekee iholle isoja ihmeitä. Sillä on niin monia näkyviä vaikutuksia ihoon, että myönnän joskus todenneeni jopa asiakkaideni kuullen, etten suostuisi lopettamaan kuorintavoiteen (tai kasvoveden) käyttöä edes miljoonasta eurosta. Tosin olen lisännyt nopeasti, ettei kukaan ole vielä tullut tarjoamaan sitä miljoonaa euroa. Mieleni saattaisi "ehkä" muuttua, jos joku lähestyisi minua shekin kera. Epäilen kuitenkin suuresti, että se päivä koskaan koittaa.

Ihon pintaan kerääntyy jatkuvasti kuolleita ihosoluja. Jos ihoa ei koskaan kuori, ihon pinta alkaa muuttua sameaksi, epätasaiseksi ja jopa karheaksi. Samalla epäpuhtaudet lisääntyvät ja hoitotuotteiden imeytyminen vaikeutuu. Kasvojen kuoriminen palauttaa iholle sen kirkkauden ja sileyden, sillä kuorinta poistaa ihon pinnalle kerääntyneen kuolleen ihosolukon. Ihon elottomuus muuttuu elinvoimaisuudeksi, ihon väri paranee, voiteet tehoavat paremmin ja meikkikin levittyy kauniimmin. Pitkällä aikavälillä kuorinta saattaa vähentää myös mustapäitä ja ryppyisyyttä sekä tasoittaa arpia ja vaalentaa pigmenttiläiskiä. Kuorinnalla on siis suunnattoman paljon positiivisia vaikutuksia ihoon.

Vaikka ihon kuoriminen silloin tällöin tekee iholle hyvää, yli-innokkuus ei kannata, kuten ei ihonhoidossa yleensäkään. Olen pari kertaa tavannut ihmisiä, jotka rasvaisen ihotyyppinsä vuoksi ovat kertoneet kuorivansa ihoaan joka päivä rajulla raekuorinnalla. Itse en ole koskaan sortunut niin äärimmäisyyksiin, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että jopa kolme kertaa viikossa on aivan liikaa. Jos ihoa kuorii liikaa, se ärtyy helposti ja altistuu herkemmin myös auringon UV-säteilyn aiheuttamille vaurioille. Ylikuoriminen saattaa myös nopeuttaa ihon ikääntymistä. 


Nykyään kuorin ihoni kerran viikossa, ja se tuntuu sopivan normaali-sekaiholleni. Olen aina suosinut rakeellisia kuorintoja, mutta viime kuukausina olen yllättävän usein huomannut kääntyväni myös rakeettomien kuorintojen puoleen. Yksi varteenotettava rakeeton kuorinta on paljon kehuttu V10Plus-sarjan Vesipohjainen Kuorintageeli (postaus täällä). Pidän myös Jurliquen hedelmäpohjaisesta entsyymikuorinnasta, josta vinkkasin aikoinaan täällä. Entsyymikuorintoja suositellaan erityisesti ikääntyvälle, kuivalle ja aralle iholle. Raekuorinnat sopivat parhaiten normaalille, rasvaiselle ja sekaiholle.

Omistan suomalaiselta FLOW Kosmetiikalta maailman parhaimman mineraalimeikkipuuterin. Sen lisäksi rakastan sarjan vartalonkuorintoja. Kosmetiikkahulluna olen kokeillut varmasti yli sataa erilaista vartalonkuorintavoidetta elämäni aikana, mutta FLOW Kosmetiikan päihittäviä ei ole tarttunut käsiini. Naobayn vartalonkuorinta oli hyvä haastaja, mutta se ei kuitenkaan peitonnut FLOW Kosmetiikan antamaa tuoksuelämystä, vaikka pehmeyden kanssa se pääsikin samalle tasolle. 

Tilasin hieman ennen joulua FLOW kosmetiikalta jo toisen purkin Sokeri-Suklaa Kasvojen Kuorintaa. Uudistunut kuorintavoide tuoksuu appelsiininvivahteiselta suklaamousselta. Jos joku laittaisi purkin nenäni eteen silmäni ollessa sidottuina, erehtyisin varmastikin maistamaan tätä. Tässä on juuri sellainen purkki, joka saa ihastuneeksi jo kantta avatessa. Tuotteiden tuoksu on iso osa kosmetiikkaelämystäni, ja FLOW Kosmetiikka onnistuu sen osalta jälleen kerran.


Sokeri-Suklaa Kuorinta tuntuu kasvoilla kosteuttavalta ja öljymäiseltä. Sokerirakeet kuorivat ihon tuntuvasti. Tuotetta levitetään pieni määrä pyörivin liikkein kostutetuille kasvoille. Sokerisen suklaakerroksen annetaan vaikuttaa iholla hetkisen, jonka jälkeen se emulgoidaan pois kasvoilta lisäämällä hiukan lämmintä vettä ja pyörittelemällä sormenpäillä kasvoja. Miltäs sitten tuntuukaan? Lyhykäisyydessään voin sanoa, että tämä kotimaisen luonnonkosmetiikkasarjan pieni purkillinen tuo paitsi hyvää mieltä, saa myös ihoni kiittelemään kaikesta siitä pehmeydestä ja kuulaudesta, mitä sokerin, sheavoin, arganöljyn ja suklaan vastustamaton yhdistelmä voi iholle antaa. Täydellinen hemmottelutuote kirkastusta ja kosteutusta kaipaavalle iholle!

FLOW Kosmetiikan Sokeri-Suklaa Kasvojen Kuorinta on saatavilla 60ml koossa 19,70 euron hintaan. FLOW Kosmetiikan tuotteisiin voi tutustua sarjan nettisivuilla tai esimerkiksi Biodellyn uudistuneessa verkkokaupassa, jossa on tällä hetkellä huimia avajaistarjouksia.

Onko teillä suosikkeja FLOW Kosmetiikalta? Miten tärkeää teille on ihon kuoriminen?





SHARE:

perjantai 6. helmikuuta 2015

Herkullinen suihkuhetki Philosophyn voimin


Toisinaan sitä on työpäivän päätteeksi niin väsyneessä tilassa, että yksinkertaisimmatkin asiat kuulostavat korviin täydeltä heprealta (joka ei kyllä valitettavasti kuulu kielitaitooni). Minulla väsymys on huipussaan pitkän työviikon jälkeen, joka saattaa omalla kohdallani tarkoittaa 8-9 päivän työputkea ilman ainuttakaan vapaapäivää. Vaikka nautinkin työstäni suuresti, pitkän työrupeaman jälkeen olen välillä tilassa, jossa voisin jättää iltasuihkun väliin ja kaatua suoraan sänkyyn. Siis ajatelkaa - minä, jolle puhtaus on kaiken a ja o! Meikit päällä en sentään koskaan nuku. Jopa nuorempana vietettyjen hurjimpien bileiltojen päätteeksi olen onnistunut jollain konstilla saamaan meikit pois kasvoiltani. Se, millä menestyksellä, onkin sitten toinen tarina.


Muutama päivä sitten työviikon päätteeksi katseeni oli naulautunut yhteen kohteeseen ja istuin paikallani liikkumatta kuin en ymmärtäisi ympäröivästä maailmasta hölkäsen pöläystä. Ajatus suihkuun menemisestä tuntui siltä kuin minua olisi odottanut 25 kilometrin maraton. Silloin todellakin toivoin, että olisin pelkästään sormia napsauttamalla saanut poistettua meikit kasvoiltani ja siirrettyä itseni suihkun kautta sänkyyn pelkän ajatuksen voimalla. Kun hetkeksi havahduin, komensin itseni suihkuun sillä verukkeella, että ottaisin jonkin uusista suihkugeeleistäni käyttöön. Purkkiperheen joukosta valikoitui Philosophyn Rasperry Glazed -suihkugeeli, jonka kotiutin Sokokselta ennen joulua.

Omistan Philosophylta vasta pari tuotetta. Yksi niistä on Total Matteness Cleanser + Mask, joka imee iholta ylimääräisen öljyn, vähentää kiiltoa ja syväpuhdistaa tukkeutuneen ihon. Tuote on loistava varsinkin rasvaiselle ja sekaiholle, mutta toimii minusta mainiosti myös normaali-sekaihon syväpuhdistavana naamiona vaikkapa viikottaisen kuorimisen sijasta. Tuubi soveltuu lisäksi päivittäiseen ihonpuhdistukseen, sillä se on myös puhdistustuote. Postaukseni tuotteesta voit kurkistaa täältä.


Mitä Philosophyn suihkugeeleihin tulee, ovat ne ehtineet kerätä jo melkoista suitsutusta sarjan rantauduttua Suomeen noin vuosi sitten. Liityn hehkuttajien joukkoon viimeistään nyt, sillä karamellisen vadelmainen, herkullinen suihkuhetki oli juuri sitä mitä ääriväsymystilassani kaipasin (yöunien lisäksi). Huomasin taas kummastelevani kosmetiikan ihmeellistä voimaa. Kauneushullulle purkit saattavat puoliunessakin olla juuri se asia, joka saa silmät pysymään auki vielä pienen hetken.

Rasperry Glazed on makea sekoitus vadelmaa, sokerikuorrutetta ja vaniljaa. Täyteläistä suihkugeeliä sivelee vartalolleen mielellään. Herkku soveltuu myös hiusten pesemiseen ja kylpyhetkiin. Suihkugeeli vaahtoutuu anteliaasti ja tekee ihosta houkuttelevan pehmeän ja vastustamattoman tuoksuisen. Sokerikuorrutteisen vadelman hempeä tuoksu viipyilee iholla vielä peseytymisen jälkeenkin. Vaikka kylpyhuoneestani löytyy melkoinen määrä erilaisia suihkugeelejä, tästä on tullut nopeasti yksi parhaista kavereistani. Jokaisen suihkun jälkeen vannon hankkivani vielä uuden Philosophy-ystävän.


Jos pienistä iloista puhutaan, onnihan on myös herkullisen tuoksuinen suihkugeeli raskaan päivän päätteeksi. Siispä jos kaipailet jotain herkkua illan tai aamun suihkuhetkiin, tätä kannattaa harkita. On se vain niin ihana!

Philosophyn suihkugeelit ovat saatavilla jättimäisessä 480ml koossa 18,90 euron hintaan. Rasperry Clazed on jouluksi ilmestyneestä lahjapakkauksesta, jota löytyy vielä Sokoksen verkkokaupasta. Suihkugeeliä pääsee kurkkailemaan täällä.

Millaisista suihkugeeleistä te pidätte? Onko teillä suosikkeja Philosophylta?





SHARE:

maanantai 2. helmikuuta 2015

Selluliitin selätystä ja kiinteytystä keholle


Helmikuu pyörähtää blogin puolella vauhtiin vartalon kiinteytysosiolla. Viime vuoden tapaan tässä osiossa tulevat vilahtamaan erilaiset vartalon kiinteyttämiseen soveltuvat tuotteet, joita itse testailen jatkuvasti. Muhkuroista ei tietenkään pääse eroon pelkän voiteen voimin, mutta jos onnistuu lisäksi mahduttamaan elämäänsä terveellisen ruokavalion ja säännöllisen liikunnan, on muhkuroillakin mahdollisuutensa madaltua. Selluliittivoiteet toimivat joka tapauksessa erinomaisina ihon napakoittajina ja tuovat myös mielenkohotusta selluliitin kanssa kamppailevalle.


Olen käyttänyt selluliittivoiteita tunnollisesti jo useita vuosia. Tuolle ajalle mahtuu monta kymmentä silotusta ja kiinteytystä lupaavaa tuubia, myös useita pettymyksiä. Suurin osa selluliittivoiteista on jäänyt minulla kertakokeiluksi, mutta muutama tuote on onnistunut jättämään positiivisen jäljen itsestään. Esimerkiksi Biothermin selluliittivoiteita olen kokeillut monia, eikä sijoitus sarjan selluliittituubiin ole koskaan ollut turha. Ehdoton ykkösvoide on kuitenkin viime vuoden lopulla käsiin saamani Dr. Ecksteinin Lotion Anticellulite (postaus täällä), joka nosti rimani selluliittivoiteiden osalta aika lailla taivaisiin. Jos joutuisin valitsemaan vartalolleni loppuelämäksi vain yhden selluliittivoiteen, valintani kohdistuisi epäröimättä Dr. Ecksteinin Lotion Anticelluliteen. Jos jotain kokeilette, niin antakaapas tälle tohtorille mahdollisuus, naiset! Voide saa olon tuntumaan kertaheitolla solakammalta ja timmimmältä.

Tälläkin kertaa testituotteet ovat saksalaiselta hoitolasarjalta, nimittäin Phyrikseltä. Tutustuin sarjaan ensi kertaa viime vuoden lokakuussa, kun testissäni oli uutuus A-vitamiini-voide, Retinol Balm (postaus täällä). Voiteen madallettua pari hentoista juonnettani, kiinnostukseni sarjaan oli herätetty. Myöhemmin testiin pääsikin tämä Body Sensation -tehokaksikko, joka lupaa yhteispelillä sileämmän siluetin. 


Body Sensation Designer on aktivoiva, muotoileva ja kosteuttava vartalon iholle kehitetty seerumi. Ylellinen, läpinäkyvä lasipullo paljastaa turkoosinvärisen seerumin, jota levitetään vartalon ongelma-alueille aamuin illoin. Seerumi taistelee selluliittia vastaan muun muassa inkiväärin ja Celluline-kasviuutteen voimin, jotka aktivoivat ihon lymfa- ja mikroverenkiertoa kirkastaen ja tasoittaen epätasaista ihoa. Hyaluronihappo pitää huolta ihon kosteutuksesta. Näppärän 50ml kokonsa ansiosta Body Sensation Designer kulkee helposti mukana myös matkoilla tai vaikka salikassissa. 

Seerumin tuoksu on miellyttävän merellinen. Tipat imeytyvät ihoon välittömästi ja napakoittavat ihoa hetkessä. Vaikka ihoni jääkin sileäksi, vaatii se seerumin jälkeen vielä annoksen lisäkosteutusta. Onneksi testissä on myös Body Sensation Concentrate, joka on toisena pelipaikalla valmiina viimeistelemään selluliittiseerumin aloittaman työn. 


Body Sensation Concentrate on pakattu kätevään pumppupulloon. Se lupaa kiinteyttää, hoikentaa, muotoilla ja kosteuttaa vartalon ihoa. Voide sisältää runsaasti yrtti-, kasvi- ja leväuutteita, jotka tasoittavat vartalon ongelmakohtia. Kasviuutteista koostuva Triple Slimming Complex -yhdiste antaa iholle napakkuutta ja kiinteytystä sekä muotoilee ihon tukikudoksia. Body Sensation Designerin tapaan myös vartalovoide sisältää hyaluronihappoa, joka pitää ihon kosteustasapainosta huolen. 


Vaikka seerumipullo onkin minusta ylellisemmän näköinen, Body Sensation Concentrate on sisällöltään enemmän mieleeni. Se on koostumukseltaan kosteuttavampi ja jättää iholle liukuvan sileän pinnan, jota on vaikea vastustaa (voide sisältää silikonia). Raikas tuoksu tuo lisäksi vartalonhoitorutiineihin lisäpiristystä. Siitäkin huolimatta, että selluliittia ei vielä selätetty, sileämmän tuntuisen siluetin näillä lupauksien mukaisesti kyllä saavuttaa. Varsinkin vartalovoiteella, johon tykästyin kovasti!

Phyriksen Body Sensation Designer -vartaloseerumi on saatavilla 50ml koossa 29 euron suositushintaan. Body Sensation Concentrate -vartalovoide 200ml pumppupullossa kustantaa 42 euroa. Tuotteet on saatavilla Phyris-kosmetologeilta. Lähimmän jälleenmyyjäsi voit tarkistaa maahantuojan sivuilta. Kaikkiin vartalon kiinteytysosiossa esillä olleisiin tuotteisiin voit tutustua blogissa täällä.

Terre-arvonnan voittaja: Paljon onnea, Teija Hämäläinen! Terren karamellinen kuorinta on sinun! Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille kommenteista. Arvonta-yllätyksiä on luvassa taas lähiaikoina.  Arvonta suoritettiin random.org -sivustoa apuna käyttäen.

Käytättekö te kiinteyttäviä vartalovoiteita?




*Tuotteet saatu blogia varten testiin.
SHARE:
© Beauty Highlights. All rights reserved.
Blogger Templates by pipdig